Ryhdyin miettimään jonkinlaisen harppukorokkeen kehittämistä, kun vuokraharppuni soittajia olikin samassa perheessä kaksi: lapsi ja aikuinen. Lapselle pienikokoinen pikkuharppu oli sopivalla korkeudella, mutta aikuiselle soitin jäi hieman liian matalalle. Luonteva soittokorkeus harpullehan on sellainen, että soitin nojaa soittajan olkapäähän. Mutta mitäpä jos soittaja onkin pitkä ja harppu pieni? Toki soittaja voi istua matalalla tuolilla, mutta hieman hankalaa tämä on.
Joitakin harppumalleja on saatavissa joko korkeilla tai matalilla jaloilla – mutta tavallisesti korkeuden säätö edellyttää tällöinkin jonkinlaista teknistä manooveriä…. Hankalaa. Yksinkertaisin ratkaisu olisi säädettävä harppukoroke, mutta mistä sellaisen saisi? Päätin tutkia asiaa…
Poistovaraston aarre
Työpaikallani remontoidaan ja kellarikerroksen uumeniin oli perustettu kierrätyspiste, johon remonttikohteista päätyi vanhaa, mutta kierrätyskelpoista tavaraa. Hyvä niin. Eräänä aamuna huomioni kiinnittyi hieman nuhjuisiin, mutta tukevan oloisiin harmaisiin levyihin. Harppukorokkeita!? Ei, vaan Martelan kaksikymmentä vuotta vanhoja jalkatukia – sellaisia kirjoituspöydän alla pidettäviä, konttoristien ergonomia-jalkatukia.
Nappasin luvalla yhden tuen mukaani ja sovittelin sitä harpun alle: liki täydellinen! Tukeva, ja säädettävien metallijalkojen ansiosta korkeuttakin pystyi hieman muuttamaan. Suurin yllätys kuitenkin oli, että vaikka levyn pinnassa oli paksuhko kumimatto ja levy itsessään oli ilmiselvästi pelkkää akustisesti kuollutta huonekalulevyä, se tuntui vahvistavan harpun perussoundia, etenkin matalilla taajuuksilla. Harppu siis soi tuen päällä hieman muhkeammin ja täyteläisemmin…
Mitäpä, jos akustisesti kuolleen levyn sijaan, harppukoroke olisikin akustisesti suunniteltu kotelo, joka luontevasti vahvistaisi harpun soundia sopivilla taajuuksilla. Päätin tutkia asiaa…
Kyllä puukäsityökurssilla on mukavaa
Niinpä löysin itseni syksyllä 2019 Helsingin Aikuisopiston kurssilta, joka oli nimetty liki runollisesti: ”Puukäsitöiden syksy”. Kurssin opettajana oli erinomaisen ammattitaitoinen ja innostava AMK muotoilija Esko Lovikka – kanteleenrakentaja Pekka Lovikan veli muuten. Myös tekninen varustus Helsingin Steiner-koulun puukäsityöluokassa oli erinomainen: tasohöylä, vannesaha, sorvi, sirkkeli… Kaikki tehokkaita laitteita, joilla amaööriharpisti pääsisi näppärästi muutamasta ylimääräisestä pikkurillistä eroon!
Päätin valmistaa omien piirustusteni pohjalta kaksi harppukorokkeen prototyyppiä, hieman eri materiaaleista ja hieman eri kokoisia. Ja ryhdyin kurssin opettajan avustamana toimeen…
Sehän soi!
Reilun kahden kuukauden kuluttua homma alkoi olla valmis: enää pintakäsittely, sopivan pintamateeriaalin ja kunnollisten säätöjalkojen hankinta. Sitten ensimmäinen soittotesti – ja hämmennys: sehän soi!
Rakenteeltaan puoliavoin kotelo vahvistaa etenkin pienen harpun matalia taajuuksia juuri sopivasti ja tuo siihen toivottua muhevuutta. Vahvistus jatkuu hallitusti myös korkeammille taajuuksille- Lopputuloksena pikkuharppu soi korokkeella jotenkin ”suuremmin”. Kyläilemässä käynyt harpistiystävä vahvisti havainnon: tämähän pitää tuotteistaa ja patentoida! Kiinnostavaa oli myös huomata, miten kotelon koko ja materiaalivalinnat vaikuttivat soundiin.
Säätöjalkojen ansiosta korokkeen korkeutta pystyy säätämään 10 – 17 cm – ja vaihtoehtoisilla korkeammilla säätöjaloilla tätäkin enemmän.
Seuraava luku…
Jäivätkö nämä korokkeet puukäsityökurssini yksittäisiksi mallikappaleiksi vai olisiko näissä aihetta enempään? Se on toistaiseksi vielä auki. Niin tai näin: harppukorokkeeni ovat esillä 13.-16.2.2019 Helsinki Harp Festival -tapahtumassa. Tervetuloa tutustumaan niihinkin Audiox:in osastolla!
